Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sovitus

2. Kor. 11-21. Sovituksen virka

Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saada ihmisiä uskomaan. Jumala kyllä tuntee meidät, ja toivon, että tekin omassatunnossanne tunnette meidät. Emme nyt taas suosittele itseämme teille. Haluamme vain antaa teille aiheen kerskata meistä, niin että voisitte vastata niille, jotka kerskailevat siitä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä siitä, mitä on sydämessä. Jos olemme olleet suunniltamme, se on tapahtunut Jumalan tähden. Jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne, sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös. Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaikki tämä on Jumalasta, joka Kristuksen kautta on sovittanut meidät itsensä kanssa ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 2Kor. 5:11-21)

 

Sovituksen virka

Paavali tietää, mitä tarkoittaa Herran pelko. Tällainen pelko herää esimerkiksi ajatellessamme, että meidän on seistävä kerran Kristuksen tuomioistuimen edessä, jossa koko elämämme paljastetaan ja tutkitaan. Vt:ssa sanotaan, että Herran pelko on viisautta (Job 28:28) ja että ihmisen tulee pelätä Jumalaa (Srn 12:13). Ut:ssakin korostetaan, että Jumalan pelko on periaate, jonka mukaan meidän tulee elää (Ef 5:21). Tämä asenne ohjaa tekojamme. "Jumala kyllä meidät tuntee", hän tietää meistä kaiken ja lukee meitä kuin avointa kirjaa. Edellä sanotusta Paavalin vastustajat saattavat saada aiheen väittää, että hän ylpeilee. Siksi hän kiiruhtaa korostamaan, ettei se suinkaan ole hänen tarkoituksensa. Jos korinttolaiset pitävät häntä vilpittömänä, he voivat vastata juutalaisille sen perusteella, mitä he hänestä tietävät. He voivat tehdä sen ilman että hänen tarvitsee muistuttaa heitä siitä. Judaistit kerskuivat siitä, mikä oli näkyvää, tässä maailmassa tärkeinä pidetyistä ulkonaisista eduista, esimerkiksi syntyperästä. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt mitään verrattuna siihen, että ihmisellä oli hyvä omatunto Jumalan edessä. Muutamat väittivät Paavalin olleen henkisesti häiriintynyt, kun hän koki ilmestyksen Damaskon tiellä. Festus oli ollut sitä mieltä (Apt 26:24). Joidenkin mielestä hän oli tasapainoinen ja tervejärkinen, toisten mielestä taas suunniltaan. Mutta riippumatta siitä, mitä he hänestä ajattelivat, hän oli sitä mitä oli Jumalan ja ihmisten tähden.

Kristuksen rakkaus meihin on sellaista, että meillä ei itse asiassa ole valinnan mahdollisuutta. Hänen rakkautensa herättää meissä vastarakkautta. Seuraavasta jakeesta ilmenee selvästi, että tässä puhutaan hänen rakkaudestaan. Paavaliin ei vaikuttanut pelkästään ajatus tulevasta palkitsemisesta tai palkan menettämisestä. Häntä ei innoittanut vain tulevaisuus. Jo nyt oli jotain, joka vaikutti häneen voimakkaasti, nimittäin Kristuksen rakkaus. "Vaatii (synekhè)" voidaan kääntää myös 'pitää koossa, pitää kiinni, olla kokonaan jonkin vallassa' (Apt 18:5), 'sairas jostakin' (Apt 28:8). Vasta silloin, kun elämme Kristukselle - hänelle, joka kuoli meidän edestämme - me elämme niin kuin tulee. Kuten niin monesti muulloinkin, Paavali ottaa lähtökohdaksi ristin pohtiessaan kristityn elämän tarkoitusta. Tämän ja edellisen jakeen paras selitys on Gal 2:20:ssa. Jeesus on kuollut kaikkien edestä, mutta se ei suinkaan merkitse ilman muuta kaikkien pelastumista, vaan sitä, että jokainen voi Jumalan annosta päästä niiden »kaikkien» joukkoon, joiden puolesta hän on kuollut. "Sentähden" aloittaa lauseen, jossa Paavali esittää johtopäätöksen edellä sanomastaan. Se, ettei hän enää tunne ketään "lihan mukaan", merkitsee, ettei hän enää arvostele ihmisiä ulkonaisten ja näkyvien seikkojen mukaan. Ennen uskoontuloaan Paavali piti Kristusta tavallisena ihmisenä. Nyt hän ei katsele edes lähimmäisiään pelkästään tämän maailman näkökulmasta, koska jumalallinen rakkaus pakottaa hänet toisenlaiseen ajatteluun. On tapahtunut täydellinen muutos, jonka tuloksena on uusi luomus. Tämä on seurausta siitä, että uskova samastuu Kristukseen hänen kuolemassaan ja ylösnousemisessaan. Tässä yhteydessä uusi elämä ilmenee erityisesti asennoitumisessa toisiin ihmisiin (j. 16) ja siten, että mielenkiinnon keskipiste on siirtynyt omasta elämästä toisten auttamiseen (j. 15). "Kristuksessa" ilmaisee, että emme ole enää kadotustuomion alaisia (Room 8:1), vaan olemme hänessä, joka on ylösnousemus ja elämä. Vanha luomus syntyi Jumalan sanan voimasta, ja uusikin on syntynyt hänen kauttaan, jonka nimi on Sana, Jumalan Poika (Joh 1:1). Hän on tämän uuden elämän alkuunpanija. Paavali korostaa, että Jumala ei ole ainoastaan meidän uskomme alkaja, vaan myös sen täydelliseksi tekijä (Hebr 12:2). Hän on meidän sovittajamme, ja hänen kanssaan meidät sovitettiin. Sovitus on lähtöisin Jumalasta ja se johtaa takaisin Jumalaan. Hän on kaiken alku ja loppu, ja kaikki tapahtuu Kristuksen kautta, joka on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä (1 Tim 2:5). Ainoastaan hänen kauttaan on mahdollista päästä Isän tykö (Joh 14:6; Apt 4:12). »Sovituksen virka» välittää hyvää sanomaa maailmalle. Tämän viran haltijat selittävät, mitä Jumala on suuressa armossaan tehnyt langenneiden luotujensa pelastamiseksi. Kristuksen palvelijoista tulee aivan luonnollisesti hänen sanansaattajiaan. Minkä ensimmäinen Aadam repi rikki, sen toinen Aadam rakentaa jälleen, ja sovitus on vaikutukseltaan maailmanlaajuinen. Luonnollisesti se kohdistuu ennen kaikkea ihmiskuntaan, koska juuri ihmisen, Jumalan luomakunnan kruunun, syntiinlankeemus aiheutti sen, että kirouksen vaikutukset ulottuivat luomakunnan alempiinkin jäseniin. Ihmisen lunastukseen sisältyy myös koko muun luomakunnan ennalleen saattaminen. Sovituksen sanan "uskominen (tithêmi", 'sijoittaa, asettaa, tallettaa') meille merkitsee sitä, että Herraa palvelevat ovat itse saaneet osakseen sovituksen armon ja että heidän velvollisuutensa on julistaa tätä armoa maailmalle. "Lähettiläs" toimii ja puhuu lähettäjänsä puolesta. Hänen velvollisuutensa on julistaa sanoma tarkasti sellaisena kuin hänen toimeksiantajansa haluaa. Jumalan lähettiläät ovat saaneet sanomansa ja valtuutensa Jumalalta. Jumala puhuu sanansaattajiensa kautta. Tätä sanomaa ei voida julistaa pinnallisesti eikä persoonattomasti. Kysymyksessä on niin tärkeä uutinen, että ihmisten on välttämättä saatava tietää se. Siksi me "pyydämme" Kristuksen puolesta. Lähettiläät näkevät ihmiset Kristuksen silmin, kadotettuina ja julistettavaa sanaa tarvitsevina. Jumala ei tehnyt Jeesusta syntiseksi, vaan "synniksi". Hän teki hänestä vihansa ja tuomionsa kohteen. Vrt. Jes 53:5 ss. Jakeesta selviää syy, miksi syntiset voidaan sovittaa Jumalan kanssa, ja se, minkä vuoksi ihmisten on syytä noudattaa lähettiläiden pyyntöä. Vrt. 1 Piet 2:22.

 SIVUN ALKUUN

©2019 JUMALAN RAKKAUS - suntuubi.com